Eurooppa on yhä täynnä raja-aitoja

Päivän HS lukiessa paiskasi päin näköä koko sivun täyttävä artikkeli maahanmuutosta. Sisältö on lyhyesti referoituna sarja nyyhkytarinoita ja syyllistämistä. Otan muutaman räikeimmän käsittelyyn.

Karan vanhemmat tulivat Turkista Saksaan töihin 35 vuotta sitten. Hän tuntee vain siirtolaisperheitä, ei yhtään saksalaisia. Ja koko ajan tulee näitä ikäviä kokemuksia, joissa tuntee olevansa toisen luokan kansalainen.

Odottavien äitien vastaanotolla saksalaisäidit saavat mainoslahjoja, eivät siirtolaisäidit.

Karan miehen työpaikalla yksi sai potkut: Karan mies. Hän oli ainoa, jolla oli siirtolaistausta.

Ja Karan vanhemmat, he ovat karu viesti sopeuttamispoliitikoille: he eivät osaa saksaa vieläkään.

Erityisesti turkkilaisten, Saksan toiseksi suurimman siirtolaisryhmän, sopeutuminen on mennyt penkin alle, ilmeni hiljan tehdystä tutkimuksesta.

Kenen syytä tämä nyt sitten on? Ilmeisesti vastuu on Saksalla eikä integroitujilla itsellään. Liki 40-vuotta aikaa oppia kieli kuulostaa huonolta vitsiltä. Nyt sentään myönnetään jo, että siirtolaisten sopeutuminen on mennyt pahasti pieleen. Vielä vuosi sitten maahanmuuttokeskustelussa ei haluttu tätäkään myöntää. Eikös tämän pitänyt olla väistämätöntä ja ihanaa. Ihanalta se ei nyt ainakaan kuulosta.

Berliinissä on tapahtunut se, mistä EU:kin on huolestui tänä syksynä: siirtolaislasten täyttämien koulujen kriisiytyminen. Joissakin kouluissa 80 prosentilla oppilaista on siirtolaistausta. Kaikki välttelevät niitä.

"Jotkut vanhemmat eivät välitä, oppivatko lapset saksaa, tai onko heillä mitään tapoja. Oppilaat ovat aggressiivisia ja häiritsevät toisten oppimista."

Karat muuttivat kaksi ja puolivuotiaan Asrellin kanssa hyvissä ajoin lähelle koulua, jossa siirtolaislapsia ei juuri ole.

Maahanmuuttajatkin jo välttelevät maahanmuuttajakouluja. Suomessa on vasta hiljattain saatu ensimmäiset merkit valkoisten paosta maahanmuuttajapitoisista kouluista ja alueilta.

Serin kuuluu seurakunnan hallitukseen. Hallitustoverilla Mehmet Celikillä on selitys näkymättömään muuriin:
"Kun ensimmäiset turkkilaiset tulivat 1960-luvulla, kaikki uskoivat, että he palaavat takaisin Turkkiin. Siksi he eivät yrittäneet integroitua, eivätkä saksalaiset halunneet heidän integroituvan. Mutta he jäivät, niin kuin minun vanhempani."

Aikaa siis kului ennen kuin ymmärrettiin, että siirtolaiset tarvitsevat tukea tullakseen tasavertaisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Tässä tiivistyy melko hyvin käsitys haettavasta integroitumisesta. Sen täytyykin tapahtua vastaanottavan valtion vastuulla. Käsitys on melko vasemmistolainen: vastuu yksilöstä on yhteiskunnalla eikä yksilöllä itsellään. Suhtaudun äärimmäisen skeptisesti ajatukseen, jossa vastuu integroitumisesta on yhteiskunnalla. Se ei voi kertakaikkiaan toimia, sillä se pakottaa valtion integroimaan, mutta mikään ei pakota yksilöä integroitumaan. Saksassa ja yleensäkin Euroopassa on nähdäkseni mennyt pieleen juuri puolitiehen jätetty ajatus yksilön vastuusta itsestään. Valtion integrointipolitiikka ei toimi ja maahanmuuttajat odottavatkin valtion integroivan heidät itsestään tai jopa vastustavat sitä. Amerikkalainen lähestymistapa toimisi paljon paremmin. Jätetään vastuu yksilölle itselleen, jolloin integroituminen lähtee yksilöstä itsestään tai sitten yksilö siirtyy itse maasta pois.

Viime vuosina muslimimiehet ovat kuulleet terroristeista väsymykseen asti.

"Näytänkö minä siltä niin kuin voisin sitoa pommeja vyötärölleni?" Celik kysyy.

No ei, tähtisilmäinen mies ei näytä siltä.

"Islam on suvaitsevaisuutta ja demokratiaa. Toivomme, että muurit murtuvat ihmisten sisällä, niin kuin Berliinin muuri murtui."

Tässä onkin artikkelin mehukkain kohta. Näkeekö tähtisilmistä onko paidan alla viritettynä pommi? Olisi aika typerää terroristilta jos aikomukset räjäyttää ympäröivät ihmiset näkyisivät kauas. Vallitsevien tosiasioiden valossa islam ei ole suvaitsevaisuutta eikä liioin demokratiaakaan. Harvassa ovat ne islamia tunnustavat yhteiskunnat, joissa nämä arvot vallitsevat. Islam on jumalalle kuuliaisuutta julistava uskonto. Sellainen ei jo määritelmänsä mukaankaan voi olla demokraattinen eikä suvaitsevainen, vai voivatko ihmiset äänestää jumalan tahdon?

EU:n arvion mukaan unionin alueella asuu kahdeksan miljoonaa laitonta siirtolaista, siis yhden pienen jäsenmaan verran väkeä.

Onneksi joillain heistä on kännykät, niin kuin Lucianalla. Hän vastaa puhelimeen Tukholmassa, kotikaupungissaan.

"Minun pitäisi päästä naimisiin, mutta se ei ole helppoa!" latinalaisamerikkalainen nainen huudahtaa.

"Yksi ruotsalaismies haluaisi naida minut, mutta minä en voi! En voi edes suudella häntä! En ole prostituoitu."

Naimakaupat olisivat kuitenkin oikopolku onneen eli oleskelulupaan.

Lumeliitolla pysyvä oleskelulupa ja tässä asia esitetään kuinka on väärin, että maahanmuuttajat joutuisivat alentumaan tällaiseen. Yhtä väärin kuin liian paksujen holvien muuraaminen pankkiin. Rosvoille liikaa vaivaa.

Sitten tilitystä laittoman siirtolaisen arjesta:

Hän ei voi vuokrata asuntoa, ei avata pankkitiliä, ei hankkia kirjastokorttia, ei ajaa ajokorttia. Hän ei voi ostaa liikennelaitoksen kuukausikorttia eikä saada nettiliittymää.

Pre paid -kännykän hän saa.

Hän ei saa sosiaalitukea eikä työttömyyskorvausta, hänelle ei kerry eläkettä. Jos joku haluaa hänelle pahaa, hän ei voi kutsua poliisia. Eikä hän voi sairastua, koska hän ei pääse lääkäriin eikä voi ostaa lääkkeitä apteekista.

Pitäisikö nyt sitten oleskelulupa irrota sillä perusteella, että laittomana siirtolaisena on vaikeaa? Monessa muussa lainvastaisessa teossa pakoiluaikana koettua ankeutta ei lasketa kiinnijääneen hyväksi vankilaan passitettaessa. Tämä on ilmeisesti poikkeus sääntöön.

Miksiköhän tämä ilmestyi vain paperisessa lehdessä ja verkossa vain maksullisena? Eikö kenties haluttu soraääniä kommenttiosioon? Artikkelin sisältö on lainattu hommafoorumille tässä ketjussa.

Liikevoima ja hankautuminen johtaa hyvinvointiin ja onnellisuuteen?

Jukka Mallinen kirjoitti Vihreään Lankaan melkoisen tykityksen islamkritiikin venäläisyydestä. Jätän pääosan kirjoituksesta omaan arvoonsa, koska sitä on jo käsitelty toisaalla, mutta tartun kirjoituksen loppuun:

Länsi on aina saanut liikevoimansa hankautumisesta muihin sivilisaatioihin. Sen historian ydin on liike ja muutos, kehitys ja valistus, myyteistä vapautuminen ja relativismin vahvistuminen.

Dogmaattiset yhden totuuden valtakunnat ja totaaliset pelastuskertomukset – jotka eivät halua hyväksyä historian perimmäistä mielettömyyttä ja ironiaa – haastavat länsimaisen epäilyn.

Vihavaisen ja Halla-ahon ristiretki uhkaa siis eurooppalaisuuden perusarvoja.

Avataanpas tätä liikevoimaa ja hankautumista muihin sivilisaatioihin. Tämä on tarkoittanut kautta kirjoitetun historian sotimista. Se liikevoima ja hankautuminen on konkreettisesti tarkoittanut Aleksanteri Suuren sotaretkiä, Rooman valtakunnan väkivaltaista laajentumista ja feodaaliajan kuninkaiden ja herttuoiden keskinäistä taistelua maasta. Unohtamatta kirkon ajatusmonopolia, jolla oikeutettiin yksi jos toinenkin valloitussota, sekä vaiennettiin väärinajattelijat. Tämä vuosituhansia kestänyt hankautuminen on tuonut pelkästään vain sanoinkuvaamattomia inhimillisiä kärsimyksiä eurooppalaisille. Lopulta koittanut valistus oli sekin reaktio vuosisatoja kestäneeseen tieteen ja ajattelun ummehtuneisuuteen, jossa muutamat ihmiset irtisanoutuivat tästä viheliäisestä kierteestä. Kehitys ja valistus eivät kuitenkaan ole olleet mikään hankautumisesta johtuvan väkivallan hillitsijä. Päinvastoin, kehitys on tuonut tehokkaammat ja tappavammat aseet sodankäyntiin ja valistuksen tuoma tieto puolestaan uusia ideologioita ja perusteita sotimisen syyksi.

Toisen maailmansodan jälkeen koittanut suhteellisen rauhallinen aika Euroopassa on selvästi sokaissut ihmisiä ja erityisesti Jukka Mallisen kaltaisia henkilöitä kuvittelemaan, että historiassa olisi kääntynyt uusi aika, jossa konfliktit karttavat nyt länttä teimmepä täällä mitä tahansa. Ellei sitten peräti peräänkuuluteta niitä konflikteja luomaan tänne muutosta, kuten Akuliina Saarikoski haluaisi.

Jos tämänlainen ajattelu on kovinkin yleistä maahanmuuton puolesta ajattelevien ihmisten keskuudessa, niin ei oikeastaan voi ihmetelläkään sitä ristiriitaa miksi näitä ihmisiä ei juuri häiritse maahanmuuton varjopuolet. Hehän juuri haluavatkin maahanmuutosta aiheutuvan konflikteja ja siten väkivaltaa.

Mitä tuohon viimeiseen ristiretki-kommenttiin tulee, niin henkilökohtaisesti toivon, että maahanmuutosta ryhdyttäisiin keskustelemaan julkisesti ja toivon, että myös Halla-ahon ja Mallisen kaltaiset ihmiset osallistuisivat näkyvästi keskusteluun. Erityisesti toivoisinkin Mallisen ja Saarikosken tapaisten ajattelijoiden ideoille julkisuutta. Uskon vakaasti siihen, että mielipidettä ei pidä vaientaa, koska se on omasta mielestäni väärin, vaan sitä pitää päinvastoin korottaa vieläkin näkyvämmäksi, jotta mahdollisimman moni voisi sen nähdä ja päätellä sen vääräksi.

Vihavaisen ja Halla-ahon ristiretken muodostamasta uhasta eurooppalaisuuden perusarvoja kohtaan olen loogisen päättelyketjun jälkeen Jukka Mallisen kanssa samaa mieltä. Eurooppalaiset perusarvot lähtevät historiallisten esimerkkien perustella ajatuksesta kriisit kehityksen katalyyttinä. Kriisien estäminen luomalla muutosvastarintaa on siis kehityksen este. Toinen juttu sitten kuka eurooppalaisena itseään pitävä enää haluaa kannattaa eurooppalaisia perusarvoja, jotka osataan nykyään paremmin Euroopan ulkopuolella.

22% suomalaisista uskoo täystuhoon

Iltalehden teettämässä kyselyssä 22% suomalaisista uskoo maahanmuutosta aiheutuvan islamin leviämisen tuhoavan suomalaisen kulttuurin. IL:n otsikko taas kuului: "Islam ei pelota". Voihan asian tietysti näinkin esittää. Huomionarvoisempaa minusta on se, että 22% suomalaisista uskoo pahimman mahdollisen skenaarion toteutumiseen maahanmuutossa.

Kyselyn väittämä kuului:

Maahanmuutosta aiheutuva islamin leviäminen tuhoaa suomalaisen kulttuurin.

Väittämä on todella raju. Tässä ei nyt kysytä aiheutuuko maahanmuutosta haitallisia vaikutuksia suomalaiselle yhteiskunnalle tai onko maahanmuutosta enemmän haittaa kuin hyötyä. Voisin kuvitella, että oman kulttuurin tuhoutuminen olisi kansalaisille hyvin merkityksellinen asia. Huomattavasti merkityksellisempi kuin mikään suomalaisessa politiikassa sitten itsenäistymisen. Tuskinpa edes neuvostomiehitys ja liittäminen osaksi Neuvostoliittoa olisi merkinnyt suomalaisen kulttuurin tuhoutumista. Jos viidennes äänestäjistä uskoo kuitenkin kansakunnan tuhoutumiseen islamisaation vuoksi, on sen pakko vaikuttaa hyvin merkittävästi ihmisten toimintaan.

Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että maahanmuuton kiihdyttäminen saa aikaa jotain muutakin kuin vain ilkeämielistä rasismia. Se koetaan konkreettisena ja vakavana uhkana eikä uhkana ole pelkästään rikollisuuden lisääntyminen tai sosiaalikustannusten nousu. Onko siis viisasta antaa monikulttuurijunan tuksuttaa täysillä eteenpäin? Ottamatta edes kantaa siihen onko maahanmuutto rikkaus, niin sillä luodaan nyt etnistä konfliktia.

Kun toisen maailmansodan jälkeisessä lännessä ollaan pyritty aktiivisesti hylkäämään rodulliseen tai kulttuurilliseen puhtauteen perustuvat jaottelut, ollaan myös unohdettu eräs seikka: Ihmisryhmät pyrkivät ongelmien syntyessä syyttämään ulkopuolisia. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Rodulliseen tai kulttuurilliseen puhtauteen pyrkivät aatteet ovat ääriaatteita ja niissä on väkivaltaa käyttämällä pyritty siirtämään tai peräti hävittämään ihmisryhmiä. On samanlainen varsinainen virheiden riemuparaati yrittää päinvastaista ja siirtää vaikkapa rahalla houkutellen suurina ryhminä ihmisiä vieraiden ihmisten joukkoon. Mikäli jossain on syntynyt tasapaino jossa erilaiset ryhmät elävät sovussa keskenään, niin hyvä näin. Väestöryhmien suhteiden muuttuminen on taas hyvin tulenarka tapahtuma.

Etninen puhdistus vaatii aktiivisia ja rajuja tekoja, mutta keskenään yhteensopimattomien ihmisryhmien passiivinenkin sekoittaminen keskenään johtaa lopulta etniseen puhdistukseen. Välttäkäämme siis sitä.

Lisää maahanmuuttajia kunhan ei minun kotikulmilleni

Päivän HS uutisoi kyselystä, jonka mukaan suomenruotsalaiset suhtautuvat myönteisemmin maahanmuuttoon kuin valtaväestö. Kolme neljästä suomenruotsalaisesta pitää maahanmuuttoa hyvänä asiana. Koko kyselyn tuloksen nollaa tämä seikka:

Ristiriitaista Magman tutkimuksessa on se, että myönteisistä asenteistaan huolimatta suomenruotsalaiset eivät halua runsaasti ulkomaalaisia kotikulmilleen.

"Suomenruotsalaiset eivät näytä hyväksyvän sitä, että ulkomaalaisten osuus kotikaupungin tai -kylän väestöstä ylittää kymmenen prosenttia", arvioi Magman johtaja Nils-Erik Forsgård.

Maahanmuuttajat ovat siis ihan jees, kunhan minun ei tarvitse sietää niitä naapurissani. Mutta jos en halua maahanmuuttajia omille kulmilleni, niin onko minulla siinä tapauksessa minkäänlaista uskottavuutta vaatia ketään muutakaan sietämään monikulttuuria ympäristössään? Eräs niistä ainoista universaaleista eettisistä säännöistä kuuluu: Älä tee muille mitään, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän ja se ei nyt toteudu tässä.

Mihin katosivat vaalirahoituksen tuhannet

Vanhanen ei aio erota, Vanhanen aikoo jatkaa vielä seitsemän vuotta. Vanhasen mielestä vastuu vaalirahoituksen hämäryyksistä ei ole pelkästään hänen, vaan kaikilla poliitikoilla.

Viimeisimmän väittämän kohdalla Vanhanen on oikeassa. Muutkin puolueet ja kansanedustajat ovat jättäneet ilmoittamatta saamiansa tukia. Onko se sitten syy ja peruste ja syy jatkaa virassa? Ei ole. Se on vain väärintekijöiden tapa sulautua kaltaisensa joukkoon toiveena, ettei koko joukkoa pystyttäisi rankaisemaan - eikä myöskään yksilöä, jos ei joukkoa.

Kanerva ymmärsi lähteä ja samoin Jäätteenmäki. Nyt käsissä on sentään kertaluokkaa pahempi ongelma. Jos uskottavuutensa menettäneet eivät itse ymmärrä poistua, niin miksei sitten poliittiset vastustajat hoida hommaansa? Tässä olisi se virallinen tilaisuus sille. Uskalletaanko tuo tehdä on kysymys. Mitä oppositio voisi saavuttaa sillä? Koska valtasuhteet eduskunnassa eivät muuttuisi mitenkään olisi uuden hallituksen puoluerakenne sama kuin nykyisellä. Pahimmillaan voisi käydä niin, että Kokoomus saisi pääministerin salkun. Sitä tuskin vasemmisto haluaisi.

Lienee aivan selvä, että hallitus on ryvettynyt perinpohjin ja ei oppositiokaan kovin kauas perään jää. Ainoa oikea ratkaisu olisi uudet vaalit. Jos kerran kaikki ovat ryvettyneet rahoitussotkussa, niin asiaanhan ei muita ratkaisuja ole kuin uudet vaalit. Kokonaan toinen asia sitten on mistä löydetään se kaalimaata vartioiva pukki, joka eduskunnan hajottaisi. Isoille puolueille olisi vain haittaa uusista vaaleista, koska juuri niiden maine on kärsinyt. Pienien puolueiden lisäksi ei ole ketään, joka hyötyisi uusista vaaleista. Ne taas eivät kykene eduskuntaa hajottamaan. Ainoa joka siihen kykenee on Halonen, ja Halonenkin Vanhasen aloitteesta.

Italiassa osataan myös: Berlusconilla on syytesuoja korruptiosyytteiltä. Meillä taas puuttuu vaalirahoituslaista rangaistus, mutta toisaalta kansanedustajilla tai ministereillä ei ole syytesuojaa silloin, kun sitä tarvitsisi. Kumpi mahtaa tulla kotimaiseen lainsäädäntöön ensin?
1. Sanktio rahoitusilmoituksen laiminlyömisestä.
2. Syytesuoja kansanedustajille.

Useimmiten korruptiokohu pakottaa vastuullisen ministerin tai hallituksen eroamaan köyhemmässäkin banaanitasavallassa ellei kärähtänyt rötösherra ole itse El Presidente ja Generallissimo, joka voi määrätä moisten väitteiden esittäjät tunnustamaan virheensä teloituskomppanian eteen.

Mutta ei meillä. Summa summarum. Kenelläkään ei oikeasti ole syytä erota ja tuskin kukaan sitä aikoo edes tehdä. Jos vain nyt kestää lehdistön paineen, niin juttu painuu unohduksiin ja 2011 voikin taas ponnistaa uusiin vaaleihin uusilla lupauksilla. Kolmikanta pysyy vahvana ja menestyy, kunhan kukaan ei munaa vaalikausien loppupäissä. Vanhanen voi olla pääministerinä vielä 2015 eteenpäinkin.

Väkivaltaisuus on suomalaisten geneettinen sekä kansallinen erityispiirre

Aamulla radiota kuunnellessani olisin kulauttanut kahvit väärään kurkkuun, mikäli olisin juonut kahvia samaan aikaan. Yleisradion uutisissa kerrottiin väitöstutkimuksesta, jossa on tutkittu perimän ja väkivaltarikollisuuden yhteyttä.

Tässä tutkimuksessa Halla-ahon oikeudenkäynnistäkin tuttu Kaleva-lehden mielipidekirjoitus esitettiin faktana.

Vrt. kalevan mielipide

Päissään surmaaminen on kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Ja ylen uutisesta

Tikkanen on tutkinut geenimuotoa, jonka kantajilla on suurempi riski väkivaltaiseen käytökseen. Yllättäväksi löydön tekee, että geenimuotoa kantaa yli puolet suomalaisista. Geneettinen alttius voi johtaa väkivaltaiseen käytökseen varsinkin kun mukaan liittyy alkoholin käyttöä.

Pitäisikö nyt Roope Tikkanen haastaa oikeuteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan? Julkisen sanan neuvoston ja myöhemmin käräjäoikeuden linjan mukaan näin saa sanoa kunhan ei esitä väitettä faktana. Nyt asia on esitetty faktana.

Entäpä jos tämän väitöksen materiaalin pohjalta joku toinen tutkija tekisi oman tutkimuksensa, jossa tutkittaisiin esim somalien ja väkivaltaisten geenien esiintyvyyttä. Olisiko sen tutkimuksen mahdollinen positiivinen tulos laiton? Tatu Vanhanen joutui kiirastuleen tutkittuaan eri väestöjen älykkyyseroja.

Eutanasia eläkepommin purkamiseksi

Kirjailija Kaari Utrio ehdotti itsemurhapillerien jakamista terveyskeskuksissa yli 70-vuotta täyttäneille vanhuksille:

"Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat?" Utrio kysyy.

Kirjailijan mukaan "on järjetöntä ja turhaa", että ihmisten elinikää yritetään nostaa tekemällä vanhuksille leikkauksia ja toimenpiteitä viimeisen puolen vuoden aikana ennen kuolemaa.

Ideaa voisi vielä jatkaakin. Miksi pelkästään vanhukset? Onhan muitakin ihmisryhmiä jotka eivät tee työtä eivätkä tule ikinä tekemään työtä. Myös vammaiset ja tilastollisessa mielessä (=suuri osa ryhmästä) pitkäaikaistyöttömät, vaikeasti integroituvat maahanmuuttajat sekä rikolliset ovat osa väestöä, jotka eivät tuota etua yhteiskunnalle.

Näkemys on melko.. no utilitaristinen. Ihmisen tulisi tehdä itsemurha kun hän muuttuu taakaksi ympäristölleen. Jos ihmiset tekisivät itsemurhan päästyään eläkkeelle, säästyttäisiin suurten eläkkeiden maksamiselta puhumattakaan kevenevistä terveydenhoitokuluista. Suurten ikäluokkien eläkepommi muuttuisi tällöin suutariksi. Vapaaehtoisesti toteutettuna ei jouduttaisi ikävien moraalisten kysymysten eteen kuin vaihtoehdossa, jossa tapettaisiin vanhukset väkisin. Teon moraalinen hyvä määräytyy sen ympäröivissä ihmisissä tuottavan hyödyn perusteella, eli siis puhdasta utilitarismia.

Entä se toteutus? Kaiken elävän perusvietti on pysyä hengissä ja lisääntyä, joten ehdotus itsemurhasta vaikkakin elämän loppumetreillä rikkoisi ensimmäistä elämän periaatetta. Ei liene vaikea päätellä, ettei näitä pillereitä käytettäisi kovinkaan paljoa. Käyttäjiksi tulee mieleen vain kaksi ryhmää. 1. Itsetuhoiset, 2. terminaalisesti sairaat. Eläkepommi tikittäisi yhä. Vaikeaa ei myöskään ole arvata, että jos tällaisia ryhdytään tarjoamaan vanhainkodin kahviautomaatin vieressä, niin niiden käyttöön saattaisi liittyä jonkinlaista painostamista. Tiukoilla budjeteilla syntyy varmasti sosiaalinen paine huonommassa kunnossa oleville. Kuvitteellinen keskustelu: "Kuule Maire, kun sä sairastat tuota dementiaakin jo niin pahasti ja kääretortutkaan ei sunnuntaisin riitä kaikille".

Sinänsä ihmisen oikeus päättää omastsa elämästään ja sen lopettamisesta on hyvä asia. Sen sijaan järjestelmän tuottama painostus päättää elämänsä keikahtaa pimeälle puolelle. Utilitaristiset motiivit rahan ja resurssien säästämiseksi ovat motiivi eivätkä oikeutus.

Millaista olisi ateistina islamilaisessa yhteiskunnassa?

Alunperin kristityistä ja juutalaisista käytettiin nimitystä kirjan kansat tarkoittamaan, että nämä ryhmät uskovat yhteen jumalaan, mutta vääristyneellä tavalla. Jumala on aikanaan antanut näille kirjan kansoille saman viestin kuin muslimeillekin, mutta viesti on aikojen saatossa vääristynyt eikä kirjojen kansojen usko ole enään puhdasta. Myöhemmin tähän määritelmään sisällytettiin myös zoroastrialaiset, sikhit ja jopa hindut sekä buddhalaiset.

Näitä jumalaan vääristyneesti uskovia ei kuitenkaan voitu kohdella kuin ketä tahansa muslimia. Heidän piti maksaa jizyaksi kutsuttua veroa islamilaiselle valtiolle, joka oli korkeampi kuin muslimien maksama zakat-almuvero. Vastineeksi jizyasta nämä ei-muslimit saivat pitää ja harjoittaa omaa uskontoansa sekä pitää omaisuutensa ja säilyttää ruumiillisen koskemattomuutensa. He eivät kuitenkaan saaneet olla virkamiehiä tai saavuttaa poliittista asemaa, omistaa aseita, hevosia, kameleja tai taloja, jotka olivat korkeampia kuin muslimien talot. Asema lain edessä oli myös erilainen kuin muslimin: dhimmi ei saanut todistaa islamilaisessa tuomioistuimessa. Tiivistettynä näiden ei-muslimien sallittiin olla olemassa, kunhan suostuivat alistumaan pysyvästi muslimien alaisuuteen. Kieltäytymisestä saattoi seurata joko vankeusrangaistus alistumiseen asti tai kuolema.

Tiettävästi Mohammedin kuoleman jälkeen suoranainen väkivalloin käännytys islamiin on ollut perin harvinaista. Kääntyjät ovat olleet ei-muslimeja, jotka ovat halunneet täydet kansalaisoikeudet vrt. dhimmin asema. Eri aikoina ja alueilla myös uskonnollisten vähemmistöjen vainoaminen on ollut motivaationa kääntymiselle.

Muslimivallan alle joutuneilta alueilta tavatut pakanat ym uskottomat taas saivat vähemmän oikeuksia kuin dhimmit tai eivät oikeuksia lainkaan.

Ateistina islamilaisessa valtiossa eläminen olisi varsin mahdotonta, koska valtio ei tarjoaisi minkäänlaista lainsuojaa. Rikoksen uhriksi joutuneelle ateistille vastattaisiin poliisiasemalla "voi voi". Myös ateistin omistaman talon voisi milloin tahansa ottaa kuka tahansa haltuunsa. Tällaisen ihmisen elämä perustuisi täysin ympärillä elävien ihmisten hyväntahtoisuudelle. Lähtökohtaisesti ateistin kääntyminen uskontoon, joka ei tarjoa todisteita teesiensä taakse voisi olla vain teeskentelyn takia tehty.

Ilman arvolatausta ja historiallisina faktoina tämä ei kuulosta niin pahalta, edes historiallisessa kontekstissaan, sillä kohtelivathan kristitytkin keskiajalla ja vielä myöhemminkin toisuskoisia kaltoin. Veroja maksetaan nykyisessä yhteiskunnassakin jo aivan liikaa ja aseiden saamista ollaan rajoittamassa. Teeskentelemällä muslimia saisi vielä omat verot pienemmäksi ja saisi omistaa hevosen tai nykyään auton. Ainahan sitä nyt voi opetella ulkoa muutaman rukouksen ja vaikka torkkua kontillaan muutaman kerran päivässä Mekkaan päin vastineeksi kansalaisoikeuksista. Pitäisi vain pitää salaisuutena olevansa ajatusrikollinen, joka onkin sitten todella syytä pitää salaisuutena. Jos jää kiinni islaminuskon teeskentelystä, rangaistuksena on kuolema.

Eläminen olisi mahdollista jos antaisi elämän rullata rutiineilla. Aamulla aamiaisen jälkeen töihin. Töiden jälkeen iltapäivällä kotiin ja illalla taas nukkumaan. Kun ajattelisi vain päivän konkreettisia toimia eikä ikinä kyseenalaista mitään pärjäisi luultavasti aivan mainiosti. Alkoholin käyttö viikonloppuisin vaatisi enemmän luovuutta, mutta mahdollista sekin olisi salattuna.

Nyt otan esiin punaisen kortin (vrt. natsikortti). Sosialistisissa valtioissa kansalaisten jokapäiväinen elämä oli juuri tällaista. Elämä rullasi paikallaan ja valtio tarjosi työpaikan, elintarvikkeet, vaatteet ja asumisen. Riitti kuin teki tehtaassa sen minkä käskettiin. Vaikeuksiin joutui vasta jos erehtyi sanomaan ääneen jotain kiusallista järjestelmässä havaitsemistaan epäkohdista tai syyllistyi peräti sellaiseen julkeuteen, että vaati muutoksia järjestelmään. Sellaista järjestelmää kutsutaan yleisesti totalitaariseksi.

Sinänsä islam ei ole mitenkään poikkeava uskonto kun mietitään uskontoa totalitaarisen valtion ytimenä. Se on tosin nykyäpäivänä ainoa käytössä oleva uskonto, jota käytetään totalitaaristen valtiokoneistojen ytiminä. Kristinusko on uuden ajan alusta lähtien menettänyt otettaan maallisesta vallasta, eikä ole näkyvissä sellaista tekijää mikä tuon suunnan kääntäisi. Juutalaisuus etnisenä uskontona ei kykene leviämään ja se lakkasi olemasta totalitaarinen uskonto roomalaisten pakotettua juutalaiset pois Palestiinasta. Hindulaisuuden tulevaisuus näyttää samalta kuin kristinuskonkin ja samoin buddhalaisuuden.

Jumalanpilkasta

Halla-aho sai käräjäoikeudelta tuomion uskonrauhan rikkomisesta, eli toisinsanoen jumalanpilkasta. Laki uskonrauhan rikkomisesta sekä tuomioistuimen perustelut ovat hyvin mielenkiintoisia. Laissa todetaan:

Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Tätä väljempää lakia tuskin voi olla olemassa. Uskonnollinen yhdyskunta voi itse määritellä mitä se pitää loukkaavana. Käräjäoikeuden tuomiossa sentään rajoitetaan lain tulkintaa:

Rikoslain 17 luvun 10 §:n perusteluissa (HE 6/1997)
todetaan, ettei uskonnollisen yhteisön asiallinen
arvostelu toteuta uskonrauhan rikkomisen
tunnusmerkistöä. Sitä ei lain esitöiden mukaan toteuta
myöskään ivallisessa sävyssä tapahtuva arvostelu, johon
sisältyy asiallisia perusteita. Kysymyksessä olevan
säännöksen soveltaminen edellyttää hallituksen esityksen
mukaan, että on ilmaistu pyhänä pidettävään seikkaan
kohdistuva käsitys, joka on omiaan halventamaan kohteen
arvoa toisen ihmisen silmissä. Teko voidaan katsoa
tapahtuneen loukkaamistarkoituksessa, kun herjaamisen
tai häpäisemisen loukkaavuuden käsittävät myös sellaiset
henkilöt, jotka kenties itse eivät pidä herjaamisen tai
häpäisemisen kohdetta pyhänä, mutta antavat arvoa
toisella tavalla ajattelevien ihmisten vakaumukselle.

Lakia siis tulkitaan niin, että on laitonta arvostella uskontoa sellaisella tavalla, jossa myös uskontoon kuulumattomat ymmärtävät loukkauksen tapahtuneen tai arvostelu loukkaa uskonnon harjoittajien ihmisarvoa. Hetkinen, mutta entäs jos arvostelu perustuukin faktoihin? Mikä tai kuka silloin suorittaa loukkauksen? Ammuttiinko nyt viestintuojaa? Vai ovatko faktojen pohjalta tehdyt johtopäätökset laittomia jos ne ovat liian kiusallisia? Aishan ikä esiintyy useissa hadithoissa ja Mohammedin käytöstä pidetään esimerkillisenä ja tavoiteltavana. Johtopäätös, jota en nyt rikosoikeudellisten seuraamuksien pelossa toista, perustuu siis tosiasioihin.

Otetaanpa esimerkiksi muinaiset atsteekit. Atsteekit uhrasivat tuhansia sotavankeja vuosittain mm leikkaamalla veitsellä uhriensa sydämen irti. Uhrien ruumiit saatettiin syöttää eläimille tai paiskata temppelin portaita alas. Johtopäätöksenä moisesta käytöksestä voi perustellusti esittää, että atsteekkien uskonto oli väkivaltainen ja raakalaismainen. Suorastaan perversio. Tämä uskonto on tosin nykypäivänä kuollut, joten heidän uskoaan perversioksi luonnehtimalla en voi loukata enään nykypäivänä ketään.

Johtopäätös, jota ei sovi kiistäminen on atsteekeista se, että heidän uskontonsa oli nykystandardein väkivaltainen. Jos se olisi yhä elossa, pitäisikö meidän vältellä atsteekkien loukkaamista? Jos kyllä, niin tämä olisi eräs pahimmista esimerkeistä kulttuurirelativismismin mahdottomuudesta, jota voidaan perustellusti myös nähdä Halla-ahon tuomiossa.

Itse voisin hyväksyä käräjäoikeuden perusteluista sen, että on laitonta loukata toisten uskontoa jos loukkaus perustuu puhtaaseen panetteluun. Kiusallisten tosiasioiden tulkitseminen "loukkaukseksi" taas alkaa kuulostaa enemmänkin suomettumiselta.

Ylen valelaskut

Pääministeri esittää poikkeusta yle-maksuun. Maksun voisi siis välttää jos tekee kirjallisen vakuutuksen internetistä, kännykästä ja televisiosta luopumisesta:

Vanhanen oli pohdiskellut, että kirjallisen vakuutuksen Yle-maksusta voisi antaa esimerkiksi veroilmoituksen täyttämisen yhteydessä. Mahdollisuuksia on kuitenkin muitakin.

Koska Yle on nykyisin levittäytynyt vahvasti internetiin, kirjalliseen todistukseenkin liittyy moninaisia ongelmia. Jos vapautuksen ehtona on, ettei käytä mitään Ylen tuotannon seuraamiseen kelpaavia välineitä, joutuisi todistuksen antaessaan käytännössä luopumaan myös internetin ja kännykän käytöstä.

Tämän täytyy melkein olla vitsi. Se että yleisradiolla on kotisivut, jossa jaetaan videoleikkeitä esitetyistä ohjelmista, onkin nyt peruste sille, että kaikkien suomalaisten olisi maksettava yle-maksu sivuilla käymisestä. Voisinkohan minäkin tehdä samoin? Tämä blogi on kaikille avoin, mutta haluaisin kuitenkin saada rahallisen korvauksen käytetystä ajasta ja vaivasta, joten voisinko lähettää satunnaisesti valituille internetin käyttäjille vaikkapa 1,5€ laskun blogin lukemisesta kerran kuukaudessa? Koska käyttö on mahdollista muuallakin kuin kotona - kuten kirjastosta tai matkapuhelimella, niin voisin lähettää laskun käytännössä kelle tahansa.

Todellisuudessa näin toimiessani saisin syytteen petoksesta ja pääsisin jonkin paikallislehden uutisiin valelaskujen lähettämisestä. Yle-maksun kaltaisen älyttömyyden ehdottaminen on vain mahdollista lailla suojatulle monopolille. Se luo myös moraalisen hasardin poistamalla kaiken vastuun tuotteen laadusta. On aivan sama katsoisiko ylen kanavia kukaan, mutta kaikki silti joutuisivat maksamaan niistä.

Yksityinen mediayritys joutuisi vastaavassa tilanteessa tarjoamaan palvelujansa maksukortilla. Yle-maksun vaihtoehtonakin sitä on ehdotettu, mutta asiasta päättävät (itse yle?) ovat olleet hyvin nihkeitä sille ajatukselle. Mahtaisiko johtua siitä, että maksukortin kanssa yle joutuisi kilpailemaan markkinatalouden lainalaisuuksien vallitessa. Tulot putoaisivat reippaasti nykyisestä puolivapaaehtoisuuteen perustuvaan järjestelmään verrattuna. Vaikkapa eipä sillä väliä, ettei yrityksen tulos pohjautuisi sen tuotteiden tarpeelle. Eikä myös sillä, että pakkorahoituksella lihova instanssi kilpailisi yksityisrahoitteisten kanssa.

Aiemmin käytetty perustelu lupamaksujen käytöstä jakeluverkon ylläpitämiseksi ja rakennuskustannusten täyttämiseksi ei myöskään ole pätenyt maaliskuun 2005 jälkeen, koska verkkoyhtiö Digita Oy myytiin tuolloin Ranskaan.

Ainiin. Koska yleisradio lähettää uutisia kaupungilla olevien taulunäyttöjen välityksellä, pitäisikö yle-maksusta vapautuvan vakuuttaa myös ettei ikinä poistu kotoa vai riittäisikö, että kulkee aina silmät kiinni tuollaisen näytön ohi?

Ehdotus maahanmuutto-ongelmaan

Nykyään käytävässä maahanmuuttokeskustelussa on toistaiseksi nähty lähinnä nimityksiä kuten "rasisti" tai "kukkahattu" osapuolten ottamatta lainkaan kantaa toistensa asiaan. Kunnallisvaalien jälkeen oli hetken aikaa ilmapiiri, jossa odotettiin vihdoin alkavaksi asiallista keskustelua maahanmuutosta. Sen sijaan keskustelu siirtyikin oikeussaliin, mihin se ei mielestäni todellakaan kuulu.

On esitetty kysymys "mitä maahanmuuton ongelmille sitten pitäisi tehdä". Asetan lusikkani maahanmuuttokeskusteluun ja vastaan tuohon kysymykseen omalla ehdotuksellani.

Määrittelen aluksi mitä tarkoitan maahanmuutto-ongelmalla. Sen perusta on klassinen kahden tai useamman keskenään elävän kulttuurin taipumus luoda konflikteja. Esimerkkejä on maailma ja sen historia täynnä. Liki jokainen sisällissota saa voimansa etnisestä tai kulttuurisesta erilaisuudesta. Ihminen on laumaeläin, joka ei tunne sympatiaa oman ryhmänsä ulkopuolelle ja on valmis kohtelemaan tai ainakin sallimaan muiden kuin omaan ryhmäänsä kuuluvien hyvinkin rajun kohtelun. Konkretisoin: 2004 Aasian tsunamissa kuoli 178 suomalaisia ja kansakunta suri tapahtunutta. Tsunami tappoi kuitenkin yhteensä liki 200000 ihmistä, mutta nämä 178 merkitsivät meille enemmän. Tätä eräänlaista kaksoistandardia en kritisoi, enkä kiellä edes itsessäni, vaan tunnustan inhimillisenä piirteenä liki meissä jokaisessa.

Tästä voidaan tehdä vain yksi johtopäätös: Monikulttuuri, jossa useampi kulttuuri elävät samassa kansakunnassa, on korrektisti sanottuna haasteellinen tavoite. Kyynikkona sanoisin, että jopa mahdoton tavoite. Maahanmuutto on nähty yleisesti jonkinlaisena väistämättömänä tapahtumana, jota ei pidä vastustaa. Tästä olen kylläkin eri mieltä, mutta oletetaan nyt, että asia olisi näin. Johtopäätökseni on, että kulttuurien väliset erot tulisi olla riittävän pieniä aiheuttaakseen suuria ongelmia. Tarvitaan siis integraatiota. Mutta entä sitten ne jotka eivät halua tai kykene integroitua. On aika suuri vaatimus vaatia ihmiseltä sopeutumista vieraaseen yhteiskuntajärjestykseen.

On realismia ettei nykyään maassaolevia integroitumiskelvottomia maahanmuuttajia voida karkottaa maasta ennenkuin ne tekevät rikoksen. Karkotuksesta huonon sopeutumisen vuoksi käytännössä nousisi valtava meteli. Sen sijaan maahan tulevien uusien maahanmuuttajien määrä riippuu tasan tarkkaan byrokratian sallimuksesta. Poliittiset realiteetit määrittelevät jostain käsittämättömästä syystä rajat byrokratian sallimukselle. Ei voida vain simppelisti kieltäytyä ottamasta vaikeasti integroituvia maahanmuuttajia Afrikasta ja Lähi-Idästä, koska siitäkin nousisi valtava haloo.

Olenkin miettinyt juonta maahanmuuton ongelmien ratkaisemiseksi, johon saattaisi jopa muutama vapaan liikkuvuuden kannattajakin erehtyä. Määritellään aluksi integroituminen sellaiseksi, jossa maahanmuuttaja osaa kielen (=kirjallinen ja suullinen kielikoe) ja elättää itsensä itsenäisesti. Integroituvan täytyy olla joko töissä tai itsenäisenä yrittäjänä jonkin ajan. Esimerkiksi vuosi tai kaksi. Työksi tai yrittämiseksi ei lasketa julkisrahoitteista tai työskentelyä jossain maahanmuuttajaa varten perustetussa ohjelmassa. Ei siis synergian siltoja tai sovittelua ja ennakkoluulojen poistamisen konsultointia yms nollatyötä, sellainen ei ole millään asteikolla tuottavaa työtä.

Kielikoe on melko helppo asia järjestää ja valvoa. Työnteon määritteleminenkään ei pitäisi olla vaikeaa, koska verottajalta, kelalta ja työvoimatoimistolta pitäisi löytyä riittävä tieto määritelmän tekemiseen. Pitkä - vuoden tai kahden tarkastelujakson pitäisi karsia suurimmat väärinkäytökset pois, sillä tekaistuilla työtodistuksilla ei elä, ja jos rahaa löytyy jostain muusta lähteestä, niin verottajankin pitäisi olla hyvin kiinnostunut niiden alkuperästä.

Kielen opetus täytyy järjestää samoin koulutus, jotta töihin pääseminen olisi edes teoreettinen mahdollisuus. Niihin täytyy siis lisätä rahaa. Yksi vaihtoehto olisi sellainen missä maahanmuuttaja joutuu ottamaan eräänlaisen opintolainan jolla rahoittaa opiskelunsa. Käteisenä tuota lainaa ei saa. Laina maksetaan takaisin myöhemmillä ansioilla. Luultavasti tämä lainavaihtoehto olisi liikaa vaadittu nykyisessä ilmapiirissä, joten pitäisi siis käytännössä ottaa jostain muusta kohteesta rahaa maahanmuuttajien kouluttamiseen. Australiassa oli järjestelmä, jossa tulija joutui maksamaan oman ylläpitonsa, mutta tämä jouduttiin lakkauttamaan vastustuksen vuoksi. Nykyinen budjetti maahanmuuttajien kouluttamiseen on selvästikin liian vähän tai sitten nykyistä koulutettavien mamujen määrä pitäisi saada huomattavasti pienemmäksi mikä tuskin onnistuu poliittisena ehdotuksena.

Periaatteessa tähän mennessä ei nykymenoon mitään uutta kuin enemmän panostusta kielen ja ammatin opiskeluun. Pitäisi olla suht helposti hyväksyttävissä eduskunnan demareissa ja kepulaisissa. Ehkä myös kokoomuslaisissa. Sitten vähän uutta ajatusta mukaan. Integroitumisohjelman päätyttyä yli vuoden tai kahden (riippuu maahanmuuttajasta itsestään) päästä maahanmuuttaja saisi kansalaisuuden. Vapaan liikkuvuuden kannattajat hurraavat!

Tässä tulee koira haudattuna: Integroitumassa olevien maahanmuuttajien määrä on käytännönkin syistä pakko rajata johonkin. Voitaisiin vaikka määritellä nykyään maassa oleskelevien määrän tai jos rahasta on pulaa, niin sitten sellainen kiintiö jonka kouluttamiseen on varaa. Tuon kiintiön ulkopuolella ei pääse maahan. Satamakontista löytyneet "lapset" käännytetään pois vaikka olisivat syöneet passinsa tai tulleet uponneesta Atlantiksesta. Kiintiön sisään voi määritellä, jos on tarvetta sitten tarkemmat kiintiöt. Esim humanitaarinen ja työperäinen. Kokonaisintegroitumiskiintiö pysyy vakiona. Kun maahanmuuttaja pääsee ohjelmasta ulos voidaan ohjelmaan ottaa sisään uusi maahanmuuttaja. Kiintiöstä voi tulla karkotetuksi epäsosiaalisella käytöksellä tai olemalla osallistumatta koulutuksiin. Poislukien tietysti tapaus jossa pinnari pystyykin läpäisemään kokeita, niin sama se istuuko tunnilla vai opetteleeko kotona.

Tiedämme kuitenkin, että haastavimmista paikoista tulevat maahanmuuttajat eivät integroidu. Tämä tottakai johtaa lopulta siihen, että integraatio-ohjelma täyttyy luku- ja kirjoitustaidottomista syrjäisimmiltä vuoristoseudulta tulleesta aineksesta. Sisäisellä kiintiöinnillä voidaan pitää osa ohjelmasta jotenkin juoksevana, jonka läpi ne oikeasti työperäiset voivat kulkea. Humanitaarinen maahanmuuttokiintiö taas tukkisi itsellään itsensä. Loogisesti ajattelevat maahanmuuton kannattajat eivät voisi edes valittaa, kun pitäisi samalla myöntää, että ne sivistymättömimmät eivät integroidu ikinä. Kuka kehtaisi sanoa "kiintiötä pitää suurentaa koska se on ennestään täynnä sopeutumattomia barbaareja" tai "kansalaisuus pitäisi myöntää sopeutumattomalle barbaarille koska halutaan lisää sellaisia ohjelmaan". On vieläpä järkevää pistää nykyään integroitumisen tarpeessa olevat tähän ohjelmaan ensimmäiseksi vuosikurssiksi, joten efektiivisesti maahanmuutto pysähtyisi kuin seinään heti ohjelman käynnistyttyä, kunnes ensimmäiset tulisivat läpi.

Poliittisesti ajatellen monikulttuurin kannattajille tämä ei olisi ongelma, koska he luottaisivat siihen, että sitten muutaman vuoden päästä se monikulttuurionni vasta alkaakin. Mamukriittiset luultavasti vastustaisivat tällaista ehdotusta samasta syystä. Kun ohjelman tulos alkaa paljastua, niin oli loogista tai ei, niin kaikenlaista kitinää alkaa varmasti esiintyä. Kaiken järjen mukaan suurin osa kritiikistä pitäisi mennä syytöksiin ohjelman tehottomuudesta. Kaikki se haloo mikä menisi vaihtoehdossa rajojen sulkeminen rasistisille päätöksentekijoille, menisikin nyt muualle. Toimenpiteenä ohjelmaa jouduttaisiin tottakai tehostamaan. Luultavasti koulutuksen määrää tai laatua parantamaan. Ongelman ydin toki olisi integroitumiskelvoton ihmisjoukko, jonka integroimiseksi ei taida olla mitään tehtävissä. Toki on mahdollista, että ohjelma onnistuisikin yli kaikkien odotuksien, mutta siinä tapauksessahan ei pitäisi ainakaan maltillisilla nuivilla ollakaan mitään ongelmaa. Suurin uhka olisi, että järjestelmää ylläpitävät viranomaiset alkaisivat hyväksyä kielikokeissa jokaisen joka osaa sanoa "kissa".

Laittomasti oleskeleviin tai kantaväestöön kuuluvan kanssa perhettä perustaneisiin tätä systeemiä ei voisi luonnollisestikaan soveltaa. Samoin tämä systeemi ei estä nykyään jo maassaolevien lisääntymistä ja siten huomattavan suurten vähemmistöjen syntymistä luonnollisella tavalla integraatio-ohjelman ulkopuolella. Järjestelmä olisi kuitenkin riippumaton ideologisesti. Se on myös käytännöllinen - sisään pääsisivät ne jotka haluavat integroitus osaksi suomalaista yhteiskuntaan. Ulos taas jäisivät ne jotka eivät halua integroitua.