Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Tätä väljempää lakia tuskin voi olla olemassa. Uskonnollinen yhdyskunta voi itse määritellä mitä se pitää loukkaavana. Käräjäoikeuden tuomiossa sentään rajoitetaan lain tulkintaa:
Rikoslain 17 luvun 10 §:n perusteluissa (HE 6/1997)
todetaan, ettei uskonnollisen yhteisön asiallinen
arvostelu toteuta uskonrauhan rikkomisen
tunnusmerkistöä. Sitä ei lain esitöiden mukaan toteuta
myöskään ivallisessa sävyssä tapahtuva arvostelu, johon
sisältyy asiallisia perusteita. Kysymyksessä olevan
säännöksen soveltaminen edellyttää hallituksen esityksen
mukaan, että on ilmaistu pyhänä pidettävään seikkaan
kohdistuva käsitys, joka on omiaan halventamaan kohteen
arvoa toisen ihmisen silmissä. Teko voidaan katsoa
tapahtuneen loukkaamistarkoituksessa, kun herjaamisen
tai häpäisemisen loukkaavuuden käsittävät myös sellaiset
henkilöt, jotka kenties itse eivät pidä herjaamisen tai
häpäisemisen kohdetta pyhänä, mutta antavat arvoa
toisella tavalla ajattelevien ihmisten vakaumukselle.
Lakia siis tulkitaan niin, että on laitonta arvostella uskontoa sellaisella tavalla, jossa myös uskontoon kuulumattomat ymmärtävät loukkauksen tapahtuneen tai arvostelu loukkaa uskonnon harjoittajien ihmisarvoa. Hetkinen, mutta entäs jos arvostelu perustuukin faktoihin? Mikä tai kuka silloin suorittaa loukkauksen? Ammuttiinko nyt viestintuojaa? Vai ovatko faktojen pohjalta tehdyt johtopäätökset laittomia jos ne ovat liian kiusallisia? Aishan ikä esiintyy useissa hadithoissa ja Mohammedin käytöstä pidetään esimerkillisenä ja tavoiteltavana. Johtopäätös, jota en nyt rikosoikeudellisten seuraamuksien pelossa toista, perustuu siis tosiasioihin.
Otetaanpa esimerkiksi muinaiset atsteekit. Atsteekit uhrasivat tuhansia sotavankeja vuosittain mm leikkaamalla veitsellä uhriensa sydämen irti. Uhrien ruumiit saatettiin syöttää eläimille tai paiskata temppelin portaita alas. Johtopäätöksenä moisesta käytöksestä voi perustellusti esittää, että atsteekkien uskonto oli väkivaltainen ja raakalaismainen. Suorastaan perversio. Tämä uskonto on tosin nykypäivänä kuollut, joten heidän uskoaan perversioksi luonnehtimalla en voi loukata enään nykypäivänä ketään.
Johtopäätös, jota ei sovi kiistäminen on atsteekeista se, että heidän uskontonsa oli nykystandardein väkivaltainen. Jos se olisi yhä elossa, pitäisikö meidän vältellä atsteekkien loukkaamista? Jos kyllä, niin tämä olisi eräs pahimmista esimerkeistä kulttuurirelativismismin mahdottomuudesta, jota voidaan perustellusti myös nähdä Halla-ahon tuomiossa.
Itse voisin hyväksyä käräjäoikeuden perusteluista sen, että on laitonta loukata toisten uskontoa jos loukkaus perustuu puhtaaseen panetteluun. Kiusallisten tosiasioiden tulkitseminen "loukkaukseksi" taas alkaa kuulostaa enemmänkin suomettumiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti