Karan vanhemmat tulivat Turkista Saksaan töihin 35 vuotta sitten. Hän tuntee vain siirtolaisperheitä, ei yhtään saksalaisia. Ja koko ajan tulee näitä ikäviä kokemuksia, joissa tuntee olevansa toisen luokan kansalainen.
Odottavien äitien vastaanotolla saksalaisäidit saavat mainoslahjoja, eivät siirtolaisäidit.
Karan miehen työpaikalla yksi sai potkut: Karan mies. Hän oli ainoa, jolla oli siirtolaistausta.
Ja Karan vanhemmat, he ovat karu viesti sopeuttamispoliitikoille: he eivät osaa saksaa vieläkään.
Erityisesti turkkilaisten, Saksan toiseksi suurimman siirtolaisryhmän, sopeutuminen on mennyt penkin alle, ilmeni hiljan tehdystä tutkimuksesta.
Kenen syytä tämä nyt sitten on? Ilmeisesti vastuu on Saksalla eikä integroitujilla itsellään. Liki 40-vuotta aikaa oppia kieli kuulostaa huonolta vitsiltä. Nyt sentään myönnetään jo, että siirtolaisten sopeutuminen on mennyt pahasti pieleen. Vielä vuosi sitten maahanmuuttokeskustelussa ei haluttu tätäkään myöntää. Eikös tämän pitänyt olla väistämätöntä ja ihanaa. Ihanalta se ei nyt ainakaan kuulosta.
Berliinissä on tapahtunut se, mistä EU:kin on huolestui tänä syksynä: siirtolaislasten täyttämien koulujen kriisiytyminen. Joissakin kouluissa 80 prosentilla oppilaista on siirtolaistausta. Kaikki välttelevät niitä.
"Jotkut vanhemmat eivät välitä, oppivatko lapset saksaa, tai onko heillä mitään tapoja. Oppilaat ovat aggressiivisia ja häiritsevät toisten oppimista."
Karat muuttivat kaksi ja puolivuotiaan Asrellin kanssa hyvissä ajoin lähelle koulua, jossa siirtolaislapsia ei juuri ole.
Maahanmuuttajatkin jo välttelevät maahanmuuttajakouluja. Suomessa on vasta hiljattain saatu ensimmäiset merkit valkoisten paosta maahanmuuttajapitoisista kouluista ja alueilta.
Serin kuuluu seurakunnan hallitukseen. Hallitustoverilla Mehmet Celikillä on selitys näkymättömään muuriin:
"Kun ensimmäiset turkkilaiset tulivat 1960-luvulla, kaikki uskoivat, että he palaavat takaisin Turkkiin. Siksi he eivät yrittäneet integroitua, eivätkä saksalaiset halunneet heidän integroituvan. Mutta he jäivät, niin kuin minun vanhempani."
Aikaa siis kului ennen kuin ymmärrettiin, että siirtolaiset tarvitsevat tukea tullakseen tasavertaisiksi yhteiskunnan jäseniksi.
Tässä tiivistyy melko hyvin käsitys haettavasta integroitumisesta. Sen täytyykin tapahtua vastaanottavan valtion vastuulla. Käsitys on melko vasemmistolainen: vastuu yksilöstä on yhteiskunnalla eikä yksilöllä itsellään. Suhtaudun äärimmäisen skeptisesti ajatukseen, jossa vastuu integroitumisesta on yhteiskunnalla. Se ei voi kertakaikkiaan toimia, sillä se pakottaa valtion integroimaan, mutta mikään ei pakota yksilöä integroitumaan. Saksassa ja yleensäkin Euroopassa on nähdäkseni mennyt pieleen juuri puolitiehen jätetty ajatus yksilön vastuusta itsestään. Valtion integrointipolitiikka ei toimi ja maahanmuuttajat odottavatkin valtion integroivan heidät itsestään tai jopa vastustavat sitä. Amerikkalainen lähestymistapa toimisi paljon paremmin. Jätetään vastuu yksilölle itselleen, jolloin integroituminen lähtee yksilöstä itsestään tai sitten yksilö siirtyy itse maasta pois.
Viime vuosina muslimimiehet ovat kuulleet terroristeista väsymykseen asti.
"Näytänkö minä siltä niin kuin voisin sitoa pommeja vyötärölleni?" Celik kysyy.
No ei, tähtisilmäinen mies ei näytä siltä.
"Islam on suvaitsevaisuutta ja demokratiaa. Toivomme, että muurit murtuvat ihmisten sisällä, niin kuin Berliinin muuri murtui."
Tässä onkin artikkelin mehukkain kohta. Näkeekö tähtisilmistä onko paidan alla viritettynä pommi? Olisi aika typerää terroristilta jos aikomukset räjäyttää ympäröivät ihmiset näkyisivät kauas. Vallitsevien tosiasioiden valossa islam ei ole suvaitsevaisuutta eikä liioin demokratiaakaan. Harvassa ovat ne islamia tunnustavat yhteiskunnat, joissa nämä arvot vallitsevat. Islam on jumalalle kuuliaisuutta julistava uskonto. Sellainen ei jo määritelmänsä mukaankaan voi olla demokraattinen eikä suvaitsevainen, vai voivatko ihmiset äänestää jumalan tahdon?
EU:n arvion mukaan unionin alueella asuu kahdeksan miljoonaa laitonta siirtolaista, siis yhden pienen jäsenmaan verran väkeä.
Onneksi joillain heistä on kännykät, niin kuin Lucianalla. Hän vastaa puhelimeen Tukholmassa, kotikaupungissaan.
"Minun pitäisi päästä naimisiin, mutta se ei ole helppoa!" latinalaisamerikkalainen nainen huudahtaa.
"Yksi ruotsalaismies haluaisi naida minut, mutta minä en voi! En voi edes suudella häntä! En ole prostituoitu."
Naimakaupat olisivat kuitenkin oikopolku onneen eli oleskelulupaan.
Lumeliitolla pysyvä oleskelulupa ja tässä asia esitetään kuinka on väärin, että maahanmuuttajat joutuisivat alentumaan tällaiseen. Yhtä väärin kuin liian paksujen holvien muuraaminen pankkiin. Rosvoille liikaa vaivaa.
Sitten tilitystä laittoman siirtolaisen arjesta:
Hän ei voi vuokrata asuntoa, ei avata pankkitiliä, ei hankkia kirjastokorttia, ei ajaa ajokorttia. Hän ei voi ostaa liikennelaitoksen kuukausikorttia eikä saada nettiliittymää.
Pre paid -kännykän hän saa.
Hän ei saa sosiaalitukea eikä työttömyyskorvausta, hänelle ei kerry eläkettä. Jos joku haluaa hänelle pahaa, hän ei voi kutsua poliisia. Eikä hän voi sairastua, koska hän ei pääse lääkäriin eikä voi ostaa lääkkeitä apteekista.
Pitäisikö nyt sitten oleskelulupa irrota sillä perusteella, että laittomana siirtolaisena on vaikeaa? Monessa muussa lainvastaisessa teossa pakoiluaikana koettua ankeutta ei lasketa kiinnijääneen hyväksi vankilaan passitettaessa. Tämä on ilmeisesti poikkeus sääntöön.
Miksiköhän tämä ilmestyi vain paperisessa lehdessä ja verkossa vain maksullisena? Eikö kenties haluttu soraääniä kommenttiosioon? Artikkelin sisältö on lainattu hommafoorumille tässä ketjussa.
