Liikevoima ja hankautuminen johtaa hyvinvointiin ja onnellisuuteen?

Jukka Mallinen kirjoitti Vihreään Lankaan melkoisen tykityksen islamkritiikin venäläisyydestä. Jätän pääosan kirjoituksesta omaan arvoonsa, koska sitä on jo käsitelty toisaalla, mutta tartun kirjoituksen loppuun:

Länsi on aina saanut liikevoimansa hankautumisesta muihin sivilisaatioihin. Sen historian ydin on liike ja muutos, kehitys ja valistus, myyteistä vapautuminen ja relativismin vahvistuminen.

Dogmaattiset yhden totuuden valtakunnat ja totaaliset pelastuskertomukset – jotka eivät halua hyväksyä historian perimmäistä mielettömyyttä ja ironiaa – haastavat länsimaisen epäilyn.

Vihavaisen ja Halla-ahon ristiretki uhkaa siis eurooppalaisuuden perusarvoja.

Avataanpas tätä liikevoimaa ja hankautumista muihin sivilisaatioihin. Tämä on tarkoittanut kautta kirjoitetun historian sotimista. Se liikevoima ja hankautuminen on konkreettisesti tarkoittanut Aleksanteri Suuren sotaretkiä, Rooman valtakunnan väkivaltaista laajentumista ja feodaaliajan kuninkaiden ja herttuoiden keskinäistä taistelua maasta. Unohtamatta kirkon ajatusmonopolia, jolla oikeutettiin yksi jos toinenkin valloitussota, sekä vaiennettiin väärinajattelijat. Tämä vuosituhansia kestänyt hankautuminen on tuonut pelkästään vain sanoinkuvaamattomia inhimillisiä kärsimyksiä eurooppalaisille. Lopulta koittanut valistus oli sekin reaktio vuosisatoja kestäneeseen tieteen ja ajattelun ummehtuneisuuteen, jossa muutamat ihmiset irtisanoutuivat tästä viheliäisestä kierteestä. Kehitys ja valistus eivät kuitenkaan ole olleet mikään hankautumisesta johtuvan väkivallan hillitsijä. Päinvastoin, kehitys on tuonut tehokkaammat ja tappavammat aseet sodankäyntiin ja valistuksen tuoma tieto puolestaan uusia ideologioita ja perusteita sotimisen syyksi.

Toisen maailmansodan jälkeen koittanut suhteellisen rauhallinen aika Euroopassa on selvästi sokaissut ihmisiä ja erityisesti Jukka Mallisen kaltaisia henkilöitä kuvittelemaan, että historiassa olisi kääntynyt uusi aika, jossa konfliktit karttavat nyt länttä teimmepä täällä mitä tahansa. Ellei sitten peräti peräänkuuluteta niitä konflikteja luomaan tänne muutosta, kuten Akuliina Saarikoski haluaisi.

Jos tämänlainen ajattelu on kovinkin yleistä maahanmuuton puolesta ajattelevien ihmisten keskuudessa, niin ei oikeastaan voi ihmetelläkään sitä ristiriitaa miksi näitä ihmisiä ei juuri häiritse maahanmuuton varjopuolet. Hehän juuri haluavatkin maahanmuutosta aiheutuvan konflikteja ja siten väkivaltaa.

Mitä tuohon viimeiseen ristiretki-kommenttiin tulee, niin henkilökohtaisesti toivon, että maahanmuutosta ryhdyttäisiin keskustelemaan julkisesti ja toivon, että myös Halla-ahon ja Mallisen kaltaiset ihmiset osallistuisivat näkyvästi keskusteluun. Erityisesti toivoisinkin Mallisen ja Saarikosken tapaisten ajattelijoiden ideoille julkisuutta. Uskon vakaasti siihen, että mielipidettä ei pidä vaientaa, koska se on omasta mielestäni väärin, vaan sitä pitää päinvastoin korottaa vieläkin näkyvämmäksi, jotta mahdollisimman moni voisi sen nähdä ja päätellä sen vääräksi.

Vihavaisen ja Halla-ahon ristiretken muodostamasta uhasta eurooppalaisuuden perusarvoja kohtaan olen loogisen päättelyketjun jälkeen Jukka Mallisen kanssa samaa mieltä. Eurooppalaiset perusarvot lähtevät historiallisten esimerkkien perustella ajatuksesta kriisit kehityksen katalyyttinä. Kriisien estäminen luomalla muutosvastarintaa on siis kehityksen este. Toinen juttu sitten kuka eurooppalaisena itseään pitävä enää haluaa kannattaa eurooppalaisia perusarvoja, jotka osataan nykyään paremmin Euroopan ulkopuolella.

22% suomalaisista uskoo täystuhoon

Iltalehden teettämässä kyselyssä 22% suomalaisista uskoo maahanmuutosta aiheutuvan islamin leviämisen tuhoavan suomalaisen kulttuurin. IL:n otsikko taas kuului: "Islam ei pelota". Voihan asian tietysti näinkin esittää. Huomionarvoisempaa minusta on se, että 22% suomalaisista uskoo pahimman mahdollisen skenaarion toteutumiseen maahanmuutossa.

Kyselyn väittämä kuului:

Maahanmuutosta aiheutuva islamin leviäminen tuhoaa suomalaisen kulttuurin.

Väittämä on todella raju. Tässä ei nyt kysytä aiheutuuko maahanmuutosta haitallisia vaikutuksia suomalaiselle yhteiskunnalle tai onko maahanmuutosta enemmän haittaa kuin hyötyä. Voisin kuvitella, että oman kulttuurin tuhoutuminen olisi kansalaisille hyvin merkityksellinen asia. Huomattavasti merkityksellisempi kuin mikään suomalaisessa politiikassa sitten itsenäistymisen. Tuskinpa edes neuvostomiehitys ja liittäminen osaksi Neuvostoliittoa olisi merkinnyt suomalaisen kulttuurin tuhoutumista. Jos viidennes äänestäjistä uskoo kuitenkin kansakunnan tuhoutumiseen islamisaation vuoksi, on sen pakko vaikuttaa hyvin merkittävästi ihmisten toimintaan.

Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että maahanmuuton kiihdyttäminen saa aikaa jotain muutakin kuin vain ilkeämielistä rasismia. Se koetaan konkreettisena ja vakavana uhkana eikä uhkana ole pelkästään rikollisuuden lisääntyminen tai sosiaalikustannusten nousu. Onko siis viisasta antaa monikulttuurijunan tuksuttaa täysillä eteenpäin? Ottamatta edes kantaa siihen onko maahanmuutto rikkaus, niin sillä luodaan nyt etnistä konfliktia.

Kun toisen maailmansodan jälkeisessä lännessä ollaan pyritty aktiivisesti hylkäämään rodulliseen tai kulttuurilliseen puhtauteen perustuvat jaottelut, ollaan myös unohdettu eräs seikka: Ihmisryhmät pyrkivät ongelmien syntyessä syyttämään ulkopuolisia. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Rodulliseen tai kulttuurilliseen puhtauteen pyrkivät aatteet ovat ääriaatteita ja niissä on väkivaltaa käyttämällä pyritty siirtämään tai peräti hävittämään ihmisryhmiä. On samanlainen varsinainen virheiden riemuparaati yrittää päinvastaista ja siirtää vaikkapa rahalla houkutellen suurina ryhminä ihmisiä vieraiden ihmisten joukkoon. Mikäli jossain on syntynyt tasapaino jossa erilaiset ryhmät elävät sovussa keskenään, niin hyvä näin. Väestöryhmien suhteiden muuttuminen on taas hyvin tulenarka tapahtuma.

Etninen puhdistus vaatii aktiivisia ja rajuja tekoja, mutta keskenään yhteensopimattomien ihmisryhmien passiivinenkin sekoittaminen keskenään johtaa lopulta etniseen puhdistukseen. Välttäkäämme siis sitä.

Lisää maahanmuuttajia kunhan ei minun kotikulmilleni

Päivän HS uutisoi kyselystä, jonka mukaan suomenruotsalaiset suhtautuvat myönteisemmin maahanmuuttoon kuin valtaväestö. Kolme neljästä suomenruotsalaisesta pitää maahanmuuttoa hyvänä asiana. Koko kyselyn tuloksen nollaa tämä seikka:

Ristiriitaista Magman tutkimuksessa on se, että myönteisistä asenteistaan huolimatta suomenruotsalaiset eivät halua runsaasti ulkomaalaisia kotikulmilleen.

"Suomenruotsalaiset eivät näytä hyväksyvän sitä, että ulkomaalaisten osuus kotikaupungin tai -kylän väestöstä ylittää kymmenen prosenttia", arvioi Magman johtaja Nils-Erik Forsgård.

Maahanmuuttajat ovat siis ihan jees, kunhan minun ei tarvitse sietää niitä naapurissani. Mutta jos en halua maahanmuuttajia omille kulmilleni, niin onko minulla siinä tapauksessa minkäänlaista uskottavuutta vaatia ketään muutakaan sietämään monikulttuuria ympäristössään? Eräs niistä ainoista universaaleista eettisistä säännöistä kuuluu: Älä tee muille mitään, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän ja se ei nyt toteudu tässä.

Mihin katosivat vaalirahoituksen tuhannet

Vanhanen ei aio erota, Vanhanen aikoo jatkaa vielä seitsemän vuotta. Vanhasen mielestä vastuu vaalirahoituksen hämäryyksistä ei ole pelkästään hänen, vaan kaikilla poliitikoilla.

Viimeisimmän väittämän kohdalla Vanhanen on oikeassa. Muutkin puolueet ja kansanedustajat ovat jättäneet ilmoittamatta saamiansa tukia. Onko se sitten syy ja peruste ja syy jatkaa virassa? Ei ole. Se on vain väärintekijöiden tapa sulautua kaltaisensa joukkoon toiveena, ettei koko joukkoa pystyttäisi rankaisemaan - eikä myöskään yksilöä, jos ei joukkoa.

Kanerva ymmärsi lähteä ja samoin Jäätteenmäki. Nyt käsissä on sentään kertaluokkaa pahempi ongelma. Jos uskottavuutensa menettäneet eivät itse ymmärrä poistua, niin miksei sitten poliittiset vastustajat hoida hommaansa? Tässä olisi se virallinen tilaisuus sille. Uskalletaanko tuo tehdä on kysymys. Mitä oppositio voisi saavuttaa sillä? Koska valtasuhteet eduskunnassa eivät muuttuisi mitenkään olisi uuden hallituksen puoluerakenne sama kuin nykyisellä. Pahimmillaan voisi käydä niin, että Kokoomus saisi pääministerin salkun. Sitä tuskin vasemmisto haluaisi.

Lienee aivan selvä, että hallitus on ryvettynyt perinpohjin ja ei oppositiokaan kovin kauas perään jää. Ainoa oikea ratkaisu olisi uudet vaalit. Jos kerran kaikki ovat ryvettyneet rahoitussotkussa, niin asiaanhan ei muita ratkaisuja ole kuin uudet vaalit. Kokonaan toinen asia sitten on mistä löydetään se kaalimaata vartioiva pukki, joka eduskunnan hajottaisi. Isoille puolueille olisi vain haittaa uusista vaaleista, koska juuri niiden maine on kärsinyt. Pienien puolueiden lisäksi ei ole ketään, joka hyötyisi uusista vaaleista. Ne taas eivät kykene eduskuntaa hajottamaan. Ainoa joka siihen kykenee on Halonen, ja Halonenkin Vanhasen aloitteesta.

Italiassa osataan myös: Berlusconilla on syytesuoja korruptiosyytteiltä. Meillä taas puuttuu vaalirahoituslaista rangaistus, mutta toisaalta kansanedustajilla tai ministereillä ei ole syytesuojaa silloin, kun sitä tarvitsisi. Kumpi mahtaa tulla kotimaiseen lainsäädäntöön ensin?
1. Sanktio rahoitusilmoituksen laiminlyömisestä.
2. Syytesuoja kansanedustajille.

Useimmiten korruptiokohu pakottaa vastuullisen ministerin tai hallituksen eroamaan köyhemmässäkin banaanitasavallassa ellei kärähtänyt rötösherra ole itse El Presidente ja Generallissimo, joka voi määrätä moisten väitteiden esittäjät tunnustamaan virheensä teloituskomppanian eteen.

Mutta ei meillä. Summa summarum. Kenelläkään ei oikeasti ole syytä erota ja tuskin kukaan sitä aikoo edes tehdä. Jos vain nyt kestää lehdistön paineen, niin juttu painuu unohduksiin ja 2011 voikin taas ponnistaa uusiin vaaleihin uusilla lupauksilla. Kolmikanta pysyy vahvana ja menestyy, kunhan kukaan ei munaa vaalikausien loppupäissä. Vanhanen voi olla pääministerinä vielä 2015 eteenpäinkin.