"Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat?" Utrio kysyy.
Kirjailijan mukaan "on järjetöntä ja turhaa", että ihmisten elinikää yritetään nostaa tekemällä vanhuksille leikkauksia ja toimenpiteitä viimeisen puolen vuoden aikana ennen kuolemaa.
Ideaa voisi vielä jatkaakin. Miksi pelkästään vanhukset? Onhan muitakin ihmisryhmiä jotka eivät tee työtä eivätkä tule ikinä tekemään työtä. Myös vammaiset ja tilastollisessa mielessä (=suuri osa ryhmästä) pitkäaikaistyöttömät, vaikeasti integroituvat maahanmuuttajat sekä rikolliset ovat osa väestöä, jotka eivät tuota etua yhteiskunnalle.
Näkemys on melko.. no utilitaristinen. Ihmisen tulisi tehdä itsemurha kun hän muuttuu taakaksi ympäristölleen. Jos ihmiset tekisivät itsemurhan päästyään eläkkeelle, säästyttäisiin suurten eläkkeiden maksamiselta puhumattakaan kevenevistä terveydenhoitokuluista. Suurten ikäluokkien eläkepommi muuttuisi tällöin suutariksi. Vapaaehtoisesti toteutettuna ei jouduttaisi ikävien moraalisten kysymysten eteen kuin vaihtoehdossa, jossa tapettaisiin vanhukset väkisin. Teon moraalinen hyvä määräytyy sen ympäröivissä ihmisissä tuottavan hyödyn perusteella, eli siis puhdasta utilitarismia.
Entä se toteutus? Kaiken elävän perusvietti on pysyä hengissä ja lisääntyä, joten ehdotus itsemurhasta vaikkakin elämän loppumetreillä rikkoisi ensimmäistä elämän periaatetta. Ei liene vaikea päätellä, ettei näitä pillereitä käytettäisi kovinkaan paljoa. Käyttäjiksi tulee mieleen vain kaksi ryhmää. 1. Itsetuhoiset, 2. terminaalisesti sairaat. Eläkepommi tikittäisi yhä. Vaikeaa ei myöskään ole arvata, että jos tällaisia ryhdytään tarjoamaan vanhainkodin kahviautomaatin vieressä, niin niiden käyttöön saattaisi liittyä jonkinlaista painostamista. Tiukoilla budjeteilla syntyy varmasti sosiaalinen paine huonommassa kunnossa oleville. Kuvitteellinen keskustelu: "Kuule Maire, kun sä sairastat tuota dementiaakin jo niin pahasti ja kääretortutkaan ei sunnuntaisin riitä kaikille".
Sinänsä ihmisen oikeus päättää omastsa elämästään ja sen lopettamisesta on hyvä asia. Sen sijaan järjestelmän tuottama painostus päättää elämänsä keikahtaa pimeälle puolelle. Utilitaristiset motiivit rahan ja resurssien säästämiseksi ovat motiivi eivätkä oikeutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti