Jolleivät kurjimmissa oloissa sinnittelevät pakolaiset pääse Suomeen virallista reittiä YK:n pakolaisjärjestön ja valtion sopimina kiintiöpakolaisina, he pyrkivät tänne keinolla millä hyvänsä - vaikka rikollisten ihmissalakuljettajien matkassa.
Näin alkaa HS:n juttu pakolaiskiintiön poistamisesta 24.2.2010. Tämä on toimittajan mukaan tiivistys siitä miten Astrid Thors ja sisäministeriön virkamies Arja Kekkonen vastaavat ministeri Paavo Väyryselle. Kuulostaa aivopierulta ja lisäksi haisee siltä. Kumma juttu, sillä viimeaikojen pakolaistulvaa on selitelty nimenomaa sillä, että sana maailmalla on levinnyt Suomesta. Eli toisinsanoen leväperäinen maahanmuuttopolitiikka on ruokkinut itseään. Nyt sitten käännetäänkin, että pakolaiskiintiön vähentäminen johtaisi myös samaan. Jutussa mainitaan kiintiöpakolaisten valintamenetelmistä:
Kekkosen mukaan tarkoituksena oli valita yksin eläviä naisia lapsineen. Matka toteutettiin vasta loppuvuodesta, jolloin hädänalaisimmat olivat jo päässeet eteenpäin eivätkä suomalaiset löytäneet suunnittelemaansa määrää naisia ja lapsia
Kaikkein hädänalaisimmilla ei pitäisi kaiken järjen mukaan edes olla varaa maksaa ihmissalakuljettajille. Lisäksi kun on käytetty esimerkkinä raiskattuja naisia ja lapsia, niin nykydiskurssissa alkaa väkisinkin haista rivien välistä ideologiat. Voisiko paatuneinkaan rasisti vastustaa muutaman raiskatun naisen ja lapsen päästämistä turvaan? What about the children on siirretty onnistuneesti väkivaltapeleistä maahanmuuttoon. Jutun lukijan kuuluukin tuntea syyllisyyttä maailman pahuudesta ja lievittää sitä olemalla vastustamatta pakolaispolitiikkaa.
Jos jätettäisiin ottamatta kiintiöpakolaisia, niin laittomien maahanmuuttajien määrä ei suinkaan nousisi, vaan se korkeintaan laskisi sanan kiertäessä vähemmän maailmalla. Thors sanoo, että pakolaisille on tärkeää antaa pakolaiskiintiön avulla signaali, että heillä on muitakin vaihtoehtoja kuin lähteä epätoivoiselle matkalle ihmissalakuljettajien mukaan. Signaalin Thors kyllä lähettää maailmalla, mutta olen täysin erimieltä signaalin tulkinnasta maailmalla.
Sinnemäkeä on haastateltu jutussa ja esiin pistää tämä:
On totta, että kaikki maat eivät ota kiintiöpakolaisia, mutta se on valittu Suomen tavaksi kantaa vastuuta hyvin haavoittuvaisista ihmisistä. Meille on luontevaa kantaa tällä tavalla vastuuta maailman pakolaisongelmasta. Ja kun maailman pakolaisongelma ei ole ainakaan pienentymässä, ei kai Suomen vastuukaan voi pienetä.
Artikkelissa on esitetty taulukko top 25 kiintiöpakolaisia ottavista EU-valtioista. Suomi on sijalla 3. Meillä on siis Sinnemäen mukaan hyvin suuri vastuu maailman pakolaisista. Entäs miten me olemme sen vastuun saaneet? Yleensä vastuuseen joudutaan tekojen takia. Jos pudotan maljakon lattialle tai ajan suojatiellä jalankulkijan yli, olen vastuussa maljakon korvaamisesta tai yliajosta. Mutta mikä on se mekanismi, joka asettaa Suomen ja suomalaiset vastuuseen vaikkapa kongolaisista? Ja jos kerran vastuumme on EU:n kolmanneksi suurin, niin minulta ainakin on jäänyt jotain huomaamatta, sillä kyllähän tällainen vastuun määrä pitäisi jossain korreloidakin.
Lisäksi ajatus kiintiön säilyttämisestä laittoman maahanmuuton perusteella on aivan perverssi ja kuuluu samaan joukkoon maahanmuuton väistämättömyyden kanssa. Onko maahanmuuton väistämättömyys jo samalla tasolla kuin alkoholi ja kieltolaki tai suhteet Neuvostoliittoon? Vaatii todellista lapsenuskoa auktoriteetteihin, jos logiikka on sama. Paasikivi-Kekkosen vetämään suomettumispolitiikkaan sokeasti uskovia ihmisiä riitti myös aikanaan ja ilmeisesti kyseinen mekanismi ei ole kadonnut yhteiskunnasta mihinkään.